Hoitajapako

Reijo Vuorento kirjoittaa:
"Tämä on yksi keskeisimmistä ongelmista maassamme, johon ratkaisu on saatava, muutoin olemme suurissa ongelmissa. Suomessa panostetaan terveydenhuoltoon noin 2 miljardia euroa vähemmän kuin Ruotsissa, vanhuspalveluihin noin miljardi vähemmän. Silti jaksetaan jauhaa tehottomuudesta ja vaaditaan lisää venymistä. Hoitoala ei ole autojen myymistä, siellä ei vallitse sama markkinatalouden logiikka. Asiakas vaatii aikaa ja jos toimintakyky heikkenee, entistä enemmän aikaa.

Myös sairaalatoiminta on muuttunut vaativammaksi kun lääketiede kehittyy ja elinikä osin juuri tästä systä pidentynyt. Se on merkinnyt menojen kasvua muita hyvinvointipalveluja nopeammin niin meillä kuin kaikkialla muuallakin. Vanhusten palvelutaloissa työskennellään monin paikoin äärirajoilla, kotipalvelun työntekijät eivät ennätä kuin pikaisesti käymään, sairaaloissa joudutaan leikkauksia siirtämään ym. Ihan on selvää, että jos tähän ei puututa, edessä on katastrofi.

Tämänhetkiset hoiva-alan yt neuvottelut eivät ole mistään kotoisin, päinvastoin heikentävät entisestään alan vetovoimaa, jota muutoinkin koetellaan. On saatava merkittävä imagokohotus hoiva-ja hoitoalalle, siinä täytyy olla palkkatason nosto, mutta myös johtamisen ja esimiestyön kehittäminen ja hoitajien vaikutusmahdollisuuksien parantaminen omaan työhönsä.

Jos mitään ei tehdä, edessä on katastrofi ja se tulee meidän kaikkien syliin. Sitä ei todellakaan ratkaista uusilla hallintohäkkyröilä, joita taas kaavaillaan ja joihin kentällä on täysin kyllästytty ja uuvuttu. Jos nekin sadat miljoonat oltaisiin pantu käytännön hoivatyön parantamiseen, oltaisiin jo paremmassa jamassa."